|
 |
|
|
|
|
|
|
|
Dynamot 2004
Kolmas maailmanmestaruus! |
| |
|
|
|
|
|
Dynamot 2003
Toinen maailmanmestaruus!
|
| |
|
|
|
|
|
Dynamot 2002
Ensimmäinen maailmanmestaruus!
|
| |
|
|
|
|
|
Dynamot 2001
MM-pronssia!
|
| |
|
|
|
|
|
Dynamot 1997 |
| |
|
|
|
|
|
Dynamot 1996 |
| |
|
|
|
|
|
Elektronit 1999 |
| |
|
|
|
|
|
Elektronit 1998 |
| |
|
|
 |
|
Elektronit 1997
RV-joukkueet: SM-pronssia |
| |
|
|
|
|
|
Atomit 1999
SM-kultaa:
RV-joukkueet ja
JV-väline
RV EM-kilpailut Budapestissa
RV MM-kilpailut Osakassa |
| |
|
|
|
|
|
Atomit 1997
RV-joukkueet: SM-kultaa
EM-kilpailut Ateenassa |
| |
|
|
|
|
|
Atomit 1996
Joanna, Mari, Essi, Katja, Inka, Heidi, Tiina,
Anna, Piia, Juuli ja Jenna |
| |
|
|
|
|
| |
JOUKKUEEN
HISTORIAA
|
| |
Dynamot koostuvat
pääosin kolmesta OVOn joukkueesta, alkuperäisistä
Dynamoista, Elektroneista ja Atomeista. Viimeiselle
kaudelle joukkueeseen otettiin myös tyttöjä
Deltat-joukkueesta.
Lisää kuvia kaikista joukkueista valokuva-sivulla!
|
| |
|
| |
 |
DYNAMOT |
|
| |
Dynamot joukkueen historia alkaa keväästä 1996, jolloin mustiin pitkiin pukuihin pukeutunut joukkue voimisteli Kummisetä-musiikin tahdissa kevään Seinäjoen SM-kilpailuissa ja muistutti uudella tyylillään "Moskovan Dynamoita". Uusi Dynamot-joukkue sijoittui hienosti ensimmäistä kertaa SM-pronssille.
Olarin voimistelijoiden 14–16-vuotiaiden joukkue sai Annelin valmentajakseen syksyllä 1995. Annelin kanssa valmennuksesta vastasivat myös Hanna Savolainen sekä Jaana Asikainen. Ensimmäisenä Annelin valmentamana kautena treenaus muuttui oleellisesti ja voimistelusta tuli aiempia vuosia tavoitteellisempaa. Myös harjoittelumäärät sekä harjoittelukulttuuri muuttui täysin.
Vuonna 1996 Dynamoissa voimisteli 8 (80–81 syntyneitä) tyttöä, joista moni on lopettanut kuitenkin ajan myötä. Ensimmäisen Suomen mestaruuden Dynamot voittivat keila-ohjelmallaan syksyllä 1996.
Dynamot-joukkue on aikojen saatossa muuttunut moneen kertaan ja uutta verta on tullut mukaan vanhojen veteraanien rinnalle, kun joukkueita on yhdistetty keskenään. Ennen vuotta 2000 oli koko Dynamot joukkue vaarassa lopettaa, kunnes uudelleen lajista innostuneet päättivät ryhtyä vielä kerran voimistelemaan yhdessä. Vanhoista voimistelijoista koottiin syksyn 2000 SM-kisoihin naisten keila-joukkue, jonka jälkeen Atomit ja Dynamot yhdistettiin yhdeksi joukkueeksi.
Keväällä 2001 Dynamot hakivat MM-paikkaa uudistuneella kokoonpanolla ja sijoittuivat kevään SM-kisoissa hopealle heti Lahjan tyttöjen, Panttereiden jälkeen. MM-kisoihin Viroon Dynamot lähti ennen kaikkea hakemaan finaalipaikkaa, mikä tarkoitti sijoittumista 8 parhaan joukkoon ja samalla joukkueen piti olla kahden parhaan suomalaisjoukkueen joukossa, jotta maakiintiön takia finaaliin pääsy onnistuisi. Finaaliin pääsivät Pantterit sekä Dynamot, joista molemmat yltivät myös mitaleille. Dynamot saavuttivat kisoissa OVOlle ensimmäisen MM-mitalin. Pronssi-joukkueessa voimistelivat Eeva Oinonen, Jenni Reijonen, Helena Laavi, Liisa Loikas, Paula Thesleff, Sara Törnqvist, Helena Kilpi ja Eeva Karjula.
Syksyllä ja jouluna 2001 joukkueen kokoonpanoon tuli taas muutoksia ja vuoden 2002 MM-kisoihin lähdettiin taas aivan uudella joukkueella ja tavoitteetkin oli asetettu edellisvuotta korkeammalle. Belle-ohjelmalla Dynamot saavuttivat SM-kultaa Panttereiden jäätyä hopealle. Juhannuksena joukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Prahassa. Kausi oli kaikin puolin onnistunut ja ikimuistoinen. Mestaruusjoukkueessa voimistelivat Hanna Aalto, Helena Laavi, Liisa Loikas, Jenni Reijonen, Paula Thesleff, Juuli Topp, Sara Törnqvist ja Tiina Virtanen.
Rankan kauden ja maailmanmestaruuden jälkeen lopettaminen oli vahvasti jokaisen tytön mielessä. SvoLi Gamesin lokakuussa piti olla Dynamoiden viimeinen kilpailu. Toisin kävi. Veri veti jumppa-areenoille ja niinpä tytöt löysivät itsensä taas joululomalla leireilemästä Kisakalliosta ja suunnittelemasta uutta ohjelmaa.
Seuraava kausi oli hieman edellistä mutkikkaampi. Neljä kuukautta treenattu Sting-ohjelma pistettiin uuteen uskoon aluekilpailun jälkeen. Aikaa kansainväliseen Tsekin kilpailuun oli vain 3 viikkoa. Kovalla treenauksella ja pitkällä pinnalla syntyi Bolero musiikkiin vahva kokonaisuus. Sekä valmentaja että tytöt yllättivät itsensä voittamalla kilpailun Tsekissä. Päätös ohjelman vaihdosta oli ollut oikea. Loppukausi sujui nopeasti MM-kilpailuiden ollessa jo toukokuussa. Itävallan Grazista tuotiin tuliaisina jo toiset MM-kultamitalit. OVOn menestystä täydensi Elektroneiden hopea. Vuoden 2003 mestaruusjoukkueessa voimistelivat samat tytöt kuin edellisenä vuonna.
Anneli Laine-Näätänen ja Jaana Asikainen vastasivat yhdessä monet vuodet Dynamoiden valmennuksesta, kunnes Jaana siirtyi enemmän vetämään OVOn nousevaa juniorijoukkuetta Alfoja. Anneli on vetänyt sen jälkeen Dynamoita yksin yhdessä muun tiimin kanssa.
Vielä kerta kiellon päälle. Dynamot päättivät jatkaa vielä kevään 2004. Vain Jenni puuttui edellisestä mestaruuskokoonpanosta. Minttupuvuissaan Il mio rifugio-ohjelma oli edellisvuosia fyysisesti vaativampi. Sofian MM-kilpailut onnistuivat loistavasti ja kolmas maailmanmestaruus oli saavutettu.
Loppusyksystä 2004 Dynamot ja Elektronit yhdistettiin ”esitysryhmäksi”. Seuraavana keväänä ei kilpailtu ollenkaan vaan harjoiteltiin esitysohjelmia ja pidettiin kuntoa yllä. Pienenä haaveena oli jo tuolloin saada joukkue kasaan Suomen MM-kilpailuihin 2006. Syyskuun lopussa 2005 Dynamot päättivät sittenkin osallistua Syksyn välinemestaruuskilpailuihin. Välineeksi valittiin nauha ja ohjelma pistettiin pikaisesti kasaan. Tuloksena oli SM-kultaa.
Nykyisessä Dynamot-joukkueessa voimistelee tyttöjä Dynamoista, Elektroneista ja Deltoista. Tavoitteena on Tampereen MM-kilpailut 9-10.6.2006. Viimeistä siis viedään. Kiitos! |
| |
|
| |
|
|
ELEKTRONIT |
|
| |
Elektronit-joukkue perustettiin vuonna 1997. Annelin valmentamina Elektronit kilpailivat rytmisen voimistelun puolella sekä yksilönä että joukkueena ja osallistuivat joukkuevoimistelun vapaa- ja välinekilpailuihin. Ensimmäinen SVoLi:n mestaruus saavutettiin vuoden 1997 syksyllä Zorbas-pallo-ohjelmalla 10-12-vuotiaiden sarjassa. Menestys jatkui myös seuraavina vuosina, kun Elektronit nappasivat kultaa vanneohjelmalla syksyllä 1998 ja keilaohjelmalla vuonna 2000.
Rytmisen voimistelun puolella Elektronit kilpailivat vuoteen 2001 asti. Vuonna 1999 joukkue osallistui Budapestissa rytmisen voimistelun juniorien EM-kilpailuihin ja sijoittui nauhaohjelmallaan 12. Keväällä 2001 Elektroneista koottiin seniorijoukkue, joka osallistui kansainvälisiin kisoihin Madeiralla ja Ranskassa sekä EM-kilpailuihin Sveitsissä sijoittuen keilaohjelmalla 10. ja naru-pallolla 13.
Keväällä 2002 Elektronit siirtyivät 16-18 vuotiaiden sarjaan ja voittivat Suomen mestaruuden sekä jäivät täpärästi MM-edustuspaikasta ollen karsintojen jälkeen maajoukkuepisteissä neljäs. Syksyllä joukkue voitti SM-kultaa välineenään keilat.
Vuonna 2003 keväällä 16-18 vuotiaiden sarjan Suomen mestaruuden lisäksi Elektronit pääsivät edustamaan Suomea ensimmäisen kerran joukkuevoimistelun MM-kisoihin Itävallan Graziin ja saavuttivat MM-hopeaa. Hopeajoukkueessa voimistelivat Anna Kurkela, Maijastiina Koskimies, Christina Mavrakis, Aino Niittylä, Katja Noponen, Essi Raitio ja Joanna Savolainen. Saman vuoden syksyllä Elektronit voittivat kansainvälisistä Svoli Gameseista hopeaa sekä kuudennen Suomen mestaruuden välinekisoista Harem-nauhaohjelmalla.
Naisten sarjaan Elektronit siirtyivät keväällä 2004, voittivat hopeaa SM-kisoista ja lähtivät Sofian MM-kilpailuihin Suomen kakkosjoukkueena heti Dynamoiden jälkeen. Maakiintiön takia joukkue tippui kuitenkin finaalista ollen lopullisissa sijoituksissa 9. Syksyllä rakennettiin uusi ohjelma Svoli Gameseja varten ja Maahinen neito-vapaaohjelmalla saavutettiin hopeaa. Sama ohjelma muuntui välinekisoihin nauhaohjelmaksi, joka toi Elektroneille SM-kultaa naisten sarjassa.
Vuosi 2004 jäi Elektronien viimeiseksi, kun Dynamot ja Elektronit yhdistettiin OVO:n esitysryhmäksi keväällä 2005. Kevään 2006 kokoonpanossa Elektroneista jatkavat Maijastiina Koskimies, Aino Niittylä ja Joanna Savolainen. |
| |
|
| |
|
|
ATOMIT |
|
| |
Atomit oli iloinen
joukko samanhenkisiä tyttöjä, jotka treenasivat
määrätietoisesti parhaimmillaan 9 kertaa ja n.
20-25 tuntia viikossa. Atomit
osallistuivat rytmisen puolella yksilö- ja
joukkuekisoihin sekä joukkuevoimistelukisoihin.
Atomit olivat Annelin valmennuksessa vuodesta 1995,
jolloin tytöt olivat vielä JV:n pallosarjassa.
Rytmisen juniorijoukkueena Atomit voittivat Suomen
mestaruuden vuonna 1997 ja olivat tuolloin junioreiden
EM-kisoissa kailaohjelmalla sijalla 10.
Senioritasolle joukkue eteni vuonna 1998, jolloin
saavutettiin myös Suomen mestaruus rytmisessä
voimistelussa.
Atomeiden huippuvuosi oli 1999, jolloin joukkue
osallistui rytmisen voimistelun Budapestin EM-kisoihin
sijoittuen keila- sekä vanne-nauha-ohjelmilla sijalle
12. MM-kisoissa Japanin Osakassa samana syksynä
Atomit oli sijalla 21. Syksyllä 1999 Atomit voittivat
myös joukkuevoimistelun 14-16-vuotiaiden Suomen
mestaruuden Frankenstein-ohjelmalla välineenään
keilat.
Atomeiden viimeinen yhteinen vuosi oli 2000, jolloin
he olivat vielä osittain rytmisen joukkue, mutta päätähtäin
oli tuolloin joukkuevoimistelun ensimmäisissä
MM-kisoissa Helsingissä. Atomit voittivat keväällä
2000 joukkuevoimistelun Suomen mestaruuden
16-18-vuotiaiden sarjassa, mutta tippuivat
harmittavasti MM-finaalista maakiintiön takia. He
sijoittuivat alkukilpailuissa sijalle 4. Vielä
syksyllä 2000 Atomit voittivat joukkuevoimistelun
16-18-vuotiaiden Suomen mestaruuden
nauhaohjelmalla.
Tämän jälkeen osa tytöistä lopetti ja osa jatkoi
muissa joukkueissa, Elektroneissa ja Dynamoissa.
Vuosien 2002, -03, -04 maailmanmestaruusjoukkueessa
vanhoista Atomeista voimisteli 4 tyttöä: Juuli Topp,
Tiina Virtanen Sara Törnqvist sekä Paula Thesleff,
joista kaksi viimeistä jatkaa edelleen... |
| |
|
|
